Nyt kerron kuopuksen synnytyskertomuksen. Hän on nyt 3kk, joten ihan kaikkia pieniä yksityiskohtia en välttämättä muista enää. Tämä on positiivinen synnytyskertomus, joten tästä ei pitäisi tulla kenellekään pelkoja.
Mulla oli kahtena iltana jo ennakoivia supistuksia. Napakoita, mutta ei kipeitä. Sillä viikolla maanantaina kävin lääkärissä ja hän aika kovakouraisesti teki sisätutkimuksen. Liekkö sillä sitten osuutta asiaan. Niinä iltoina ajattelin, että nyt syntyy. Noh, ei vielä silloin.
keskiviikkona 25.11 (39+2 oli viikkoja) heräsin klo 4 aamulla napakoihin supistuksiin. Olivat sen verran napakoita, että en saanut enää unta.
Puin päivävaatteet päälle, keitin teetä & otin Raamatun esille jota rupesin lukemaan. Rukoilin, että jos synnytys nyt alkaisi, että kaikki menisi hyvin.
Supistukset tihenivät ja napakoituivat koko ajan. Itseä jännitti kamalasti, että entä jos menen sairaalaan liian aikaisin. Mutta sitten samalla jännitti, et entä jos synnytys eteneekin nopeasti ja emme ehdikkään. Viljami lähti viemään esikoistamme noin klo 10 aamupäivästä veljelleen synnytyksen ajaksi.
Kun Viljami oli vienyt Liljan niin oli supistukset jo sen verran kipeitä, että aina kun tuli supistus piti Viljamin hieroa selkää. Ennen sitä auttoi kivunlievityksenä kauratyyny, mutta sitten ei enää siitä ollut apua, kun en saanut sitä pidettyä vatsalla. Aina kun tuli supistus pidin kiinni pöydän reunalta, joten kauratyynyä en saanut enää pideltyä 😀
Hetken kuluttua ajattelin, että voisin käydä vähän ulkona. Oli noin pari astetta pakkasta, ulkona oli kivempi olla, kuin sisällä. Siellä kävelin ees taas ja juteltiin Viljamin kanssa. Vielä siis ei olleet supistukset hirmu kovia, kun pystyi juttelemaan.
Tultiin sisälle, kuunneltiin musiikkia. Stressasi, että milloin oikeen pitää lähteä. Noh laskeskelin supistuksia. Parin tunnin kuluttua niitä tuli noin 5-7 minuutin välein. Ja olivat voimistuneet todella kipeiksi. Ne olivat jo niin kiepeitä, että jo itketti. Päätimme lähteä sairaalaan. Kello oli noin klo 16.
Saavuimme sairaalaan. Jätimme auton hieman kauemmaksi ja kävelimme vastaanotolle. Tulimme vastaanotolle ja pääsimme tutkimushuoneeseen. Olin 4 cm auki. Kerroimme synnytystoiveista: Halusta synnyttää luomuna. Katsottiin samalla vauvan sydänkäyrät. Käyrät olivat hyvät. Viljami kysyi: ´tänne siis jäädään?´Kätilö vastasi:´Joo kyllä, tänään syntyy.`Hymyilytti. Ei enää kauaa, niin vauva on täällä. Ja sitten päästiin saliin.
Vaihdoin sairaalavaatteet päälle. Ja käteeni laitettiin katetri. Minulla oli streptokokki positiivinen, jonka takia laitettiin antibiootit katetria pitkin. Join paljon. Kätilöt olivat tosi mukavia. Kyselivät välillä että tarvitsenko muita kivunlievityksiä. En halunnut. Menin lämpimään suihkuun, jossa suihkutin vettä alaselkään.
Suihkun jälkeen alkoi tuntumaan, että voi kun tämä olisi jo ohi. Oli jo todella kivuliasta. Supistukset olivat todella kipeitä, sekä ne kesti jo aika kauan. Rukoilin mielessäni, että kaikki menisi loppuun asti hyvin ja että vauva voisi pian syntyä. Sitten puhkaistiin kalvot ja lapsivedet tulivat.
hetken päästä vedentulojen jälkeen, alkoi olemaan tunne, että voisi ponnistaa. Ihan vielä ei kuitenkaan ollut niin hyvä tilanne, että voisi ponnistaa. Menin kyljelleni sängylle. Kun hetken päästä siitä nousin, tuli todella selkeä tunne ponnistaa. Kätilö katsoi tilanteen ja olinkin jo kokonaan auki.
Kokeilin ensin ponnistus asentona polviseisontaa, mutta se ei tuottanut tulosta, en saanut vauvaa liikkeelle. Vaihdoin puoli-istuvaan ja hän lähtikin tulemaan sieltä heti.
Keskiviikkona 25.11.2020 klo 18:49 syntyi terve tyttövauva. Kiitimme Jumalaa, että kaikki oli nyt ohi ja kaikki meni niin hyvin. Siinä hän nyt oli. Rakas, pieni tyttönen. Niin avuton vielä. Niin ihana oli pidellä häntä ihoa vasten. Miehestäni oli iso apu. Tsemppasi koko ajan ja oli läsnä. Hieroi selkääni. Se riitti.
Kätilöt onnittelivat ja kertoivat että oli upea suoritus synnyttää luomuna. Olin todella kiitollinen, että pystyin synnyttämään lääkkeettömästi. Missään vaiheessa en edes ajattellut että jotain muutakin kivunlievitystä olisi saatavilla.
Kun hän syntyi, heti rupesi rinnalle ryömimään. Ensi-imetys meni hyvin. Vaikkkakin jännitti hieman, et mitenhän lähtee sujumaan.
Siirryimme muutaman tunnin päästä osastolle. Ja Viljami lähti veljelleen, missä Lilja jo nukkui.
