Paljon puhutaan reformoituista miehistä. Ja varsinkin nuorista reformoiduista miestä. Nyt mun on tarkoitus kirjoittaa siitä mitä se tarkoittaa kun minä olen reformoitu nainen ja vaimo.
Kalvinismi on 500 vuotta vanha liike, jonka opetus nousee vain yksin Raamatusta. Valitettavasti se on yksi Suomen väärinymmäretyimmistä Suomen kristillistä suuntauksista mitä itse olen seurannut. Siksi tästä onkin tärkeä kirjoittaa.
Kun minusta tuli kalvinisti niin tuntui, että samalla muuttui myös rooli naisena ja vaimona. Selveni se asia siitä, mitkä ovat perheessä vaimon ja miehen roolit. Ihan näin yksinkertaiset asiat eivät olleet selvinneet aikaisemmin meille, kun ei oltu saatu opetusta aiheesta. Ja myös vaimona luottamus siihen että mies pitää huolen perheestään. Ja että mies on perheen pää. Hän on vastuussa koko perheestään. Ja vaimona minun tulee tietää tämä kaikki & ottaa se huomioon. Tuohon aikaan rupesin esimerkiksi kysymään pukeutumisestani mieheltäni ja minun piti luottaa siihen että jos mieheni sanoo että tietty pukeutuminen on OK, minun tuli luottaa hänen arvostelukykyyn.
Otetaan esimerkiksi sellainen tilanne että menen seurakuntaan bikinit päällä ja mieheni sanoo että se on OK. Pastori sanoo ovella että tuollaisessa asussa ei seurakunnalle voi tulla. Silloin mies ottaa vastuun.
Meille tuli ymmärrys siitä että Herran päivä on juhlapäivä. Ja pukeutumiseni muuttui siten että laitoin seurakunnalle eri vaatetta päälle mitä pidin arkena.
Myös silloin kun kiinnostuimme Reformoidusta teologiasta, Jumala avasi silmiämme ymmärtämään jumalanpalveluksien ja ylipäänsä sunnuntai päivien tärkeyden. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä että menemme käymään joka sunnuntai jumalanpalveluksessa. Ja valtimme mahdollisimman paljon arjen askareita sunnuntaisin (kuten kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, siivoamista, pyykinpesua yms.)
Kun olemme avioliitossa kuuluu minun alistua omalle miehelleni, koska hän on perheen pää. Tästä todella paljon kuulee paheksuntaa mutta näin Raamattu kuitenkin sanoo. ( Ef 5:22-33 )
Tuntui kuin olisi uudesti syntynyt uudelleen. Niin moni asia muuttui ja monista asioista ajatteli erilailla. Mutta kaikista isoin helpotus tuli siitä kun tiesi että pelastus on pysyvää. Kun aikaisemmin oli ajatus että pelastuksen voi menettää.
Myös jumalanpalveluksessa käymisestä tuli tärkeää. Ja ajatuksemme muuttui siitä että haluamme että lapset ovat mukana seurakunnan Jumalanpalveluksessa samalla lailla kuin me aikuisetkin. Vaikkakaan meillä ei ollut kokemusta siitä että lapset olisivat pyhäkoulussa saarnan ajan. Esikoisemme oli kuukauden ikäinen kun alotimme käymään reformoidussa seurakunnassa.
Raamatun lukemisesta tuli itselle tärkeämpää ja sitä luin syvällisemmin.
Ei vaan jakeita sieltä täältä niin kuin ennen. Ymmärsin Raamattua paljon enemmän. Pyhä Henki avasi minulle monia asioita, jotka ymmärsin vasta silloin.
Raamatun opettaminen lapsille. Se on vielä edelleenkin haastellista, kun perheessämme ei ole vieläkäön lasta joka puhuisi sujuvasti. Ei ole varmuutta mitä toinen ymmärtää ja mitä ei.
Evankelioinnim tärkeys. Kun liityimme Reformoituun seurakuntaan ne oli ensimmäisiä kertoja kun evankelioin. Sitä ei pidetty edellisessä seurakunnassa niin tärkeänä tai sitten se vaan tuntui siltä. Ei menty esimerkiksi yhdessä evankelioimaan. Mieheni kyllä kävi paljon itsekseen evnakelioimassa Jehovan Todistajia tuolloin.
Jumala on kaikkivaltias. Kyllä. Mutta vasta jälkikäteen mietittynä en aikaisemmin pitänyt häntä niin kaikkivaltiaana, kun uskoin että ihminen VOI ITSE tehdä päätöksen uskooko vai ei. Jos pelastus olisi kiinni ihmisestä, EI KUKAAN uskoisi. Koska ihminen ei halua mennä itse Jumalan luo. Sisimmässään ihminen VIHAA Jumalaa.
Ymmärsin myös vasta myöhemmin, että Jumala on valinnut toiset helvettiin ja toiset taivaaseen. Tätä oli vaikeaa joskus käsitellä. Varsinkin isäni kuolema oli vaikea pala. En saanut ikinä kerrottua evankeliumia hänelle, koska en saanut häneen ikinä yhteyttä. Mutta tiesin että hän kuoli ilman uskoa Jeesukseen. Tiesin siis että emme tapaa ikinä. Mutta tiesin että Jumalan tahto toteutuu aina. Tiesin että vaikka en evankeliumia jakanut hänelle, niin hän oli Jumalan käsissä. Samanlailla kun ihmisen henki on Jumalan käsissä.
Mulle tuli huoli läheisten sielujen tilasta. Ja siitä minne he ovat matkalla.