Se, että on haasteita ei ole heikkouden merkki. Se saattaa jopa olla vahvuus. Meistä tulee koettelemusten kautta kestävämpiä sekä jollain tavalla vahvempia.
Mulla on ollut pitkään kestävää ahdistusta, mielealan vaihteluja, unettomuutta sekä kuormitusta. Syyllistän itseäni usein mitättömistäkin asioista. Mutta usein on myös ajatuksia, että olen arvoton , mitätön tai että ei ole ihmisarvoa lainkaan.
Lasten seura voi kuormittaa heti aamulla kun herään. Ja välillä olen myös pimahtanut heti aamusta lapsilleni.
Olemme tehneet sekä pyytäneet ystäviä tekemään lastensuojelu ilmoituksia syksyllä sekä talvella. Niistä valitettavasti ei ole tähän mennessä ollut apua omaan jaksamiseen.
Jouduin sunnuntaina (31.3) lähtemään päivystykseen. Kaksi päivää oli kestänyt todella pitkään sekä todella voimakas masennus sekä ahdistus. Olin itkenyt monta päivää ja ajatukset oli tosi masentuneet. Siinä vaiheessa tuntui että vakava tilanne, kun ambulanssi haki.
He määräsivät unilääkkeen ja en ole vuosiin nukkunut hyvin. Heräilen öisin, jään pohtimaan asioita ja jään jumiin pakkoajatuksiin.Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa vuosiin kahdeksan tuntia putkeen, vau!
Sairaalasta tekivät myös lastensuojeluilmoituksen ja sanoivat että: `NYT sitä apua ainakin tulee!` Mutta kun sosiaalityöntekijä soitti, ainut APU mitä he voivat tarjota on perhetyö. Ja perhetyö on vain puhumisapua. Vaikka tärkeää sekin on.
Itseäeniten kauhistuttaa ja pelottaa että kuormitunko kaikesta muutoksesta. Minulla on kontakti hoitokeskukseen, kuntouttava työtoiminta alklaa viikolla 15, psygologi alkaa viikolla 16, nepsytutkimukset, tk lääkäri, jossain vaiheessa alkaa myös psykoterapia.
pakko ajatukset (OCD)
Pakkoajatukset haittaa jokapäiväistä elämää. Se ei ole sellaista, että vähän ahdistaa.
pakko ajatukset sekä pakko tekemiset haittaa yöunia, lepäämistä, pukeutumista, normaalia elämistä, kuten syömistä tai kotitöitä.
Annan esimerkin mun yleisimmistä pakkoajatustilanteesta perus arjessa.
Ajattelen, että nyt istun. Kotityöt voi odottaa. istahdan. Päässä alkaa pyöriä ajatukset.´ En voi istua tässä, en saa istua tässä ja että tuolla on tiskiä, tuolla on pyykkiä, tuolla on likaa, tuolla on leluja. ´Ne mun pakko ajatukset siitä että en SAA istua tai EN VOI istua, estää istumasta sohvalla tai levätä. Vaan lähden tekemään niitä kotitöitä.
Tänään pohdittiin hoitokeskuksen kanssa OCD lääkitystä joka auttaisi , että pakkoajatukset lähtisivät jopa pois ja ne voisi auttaa myös ahdistukseen. Tuntuisi niin oudolta elää elämää ilman pakkoajatuksia.
Vaatteiden kanssa mulla on myös päänsisäisiä ajatuksia. ’Housujen käyttö on väärin, mitä muut ajattelee mun vaatteista tai miten muut näkee mut. ´Ja jään usein jumiin sinne vaatekaappiin. sovitan jopa 20 eri vaatetta. ´ jos laitan hameen,tämä ei ole minua. Jos laitan farkut, tulee olo et en saa pukea näitä. Jos laitan mekon, mietin et onko tää liian juhlallinen.´ Mulle on sanottu joskus, että kristityt naiset ei voisi pukea kun hameita ja mekkoja. Heitin silloin ( vuonna 2018) kaikki housut pois. ostin hameita ja mekkoja ja rupesin käyttämään niitä. Käytin niitä noin 4-5 vuotta, tutkimatta itse asiaa, että säädyllisesti voi pukeutua myös vaikka pukisi farkut. Vasta nyt olen uskakltanut pukea farkut tai collarit jalkaan. ja jos lähden ne jalassa iskee karmea ahdistus siitä, että voinko ,voinko ,voinko varmasti pukeutua näin. Entä jos joku tulee sanomaan että olen säädytön ja houkuttelen miehiä ? Olen usein jäänyt ihan kotiin itkemään siitä ahdistuksesta, että en vaan voi lähteä minnekkään farkuissa.
suunnitelma / nykyhetki
Tällä hetkellä on tärkeintä huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Mieheni lähti kaikkien kolmen lapsemme kanssa veljensä luokse sekä äitinsä luokse. Hän on viikon pois kotoa. Mä ajattelin ommella, lenkkeillä, valokuvata, lukea kirjoja, kierrellä kirpputoreja, tehdä hyvää ruokaa sekä tehdä hemmotteluhoitoja.
Tänään oli raju pahoinpitely kauppakeskuksesa, kun kävin Tokmannilla. Sain voimakkaan paniikkikohtauksen. Olen hyvin herkillä ahdistuksen ja paniikin kanssa. Mielialakin voi pompahdella laidasta laitaan päivänkin aikana usein.
Mutta nyt ajatukset ovat huomisessa Jumalanpalveluksessa jossa en ole käynyt yksin ilman lapsia( kesällä kävin ystävien kanssa Espoossa seurakunnalla ilman lapsia.)
Myös maanantaina alkaa kuntouttava työtoiminta. Jota jännitän mutta myös odotan.
Kristittynä en ole näiden asioiden kanssa yksin. Jumala on kokenut hyväksi että minulla on haasteita. Ajattelen, että tämä on tietyllä tavalla todella hyvä juttu että on haasteita. Silloin täytyy vaan nöyrtyä enemmän ja enemmän ja samalla luottaa Jumalaan että kävi miten kävi, se on mun parhaakseni.
Koettelemukset saa aikaan kärsivällisyyttä, niinkuin Raamattukin sanoo. Jos elämä olisi liiankin helppoa, ehkä sitä ei osaisi samalla tavalla kiittää pienistäkin asioista.
Tälläsiä ajatuksia tällä kertaa.
Siunattua Herran päivän aattoa!
Heidi Räisä