Nyt haluan kirjoittaa synnytyskertomukseni! (Tämä on positiivinen kertomus)
25.7 oli hirmuinen helle. Päätettiin että seuraava yö ollaan Viljamin veljen luona, kun heillä on ilmalämpöpumppu, ihanaa! Käytiin saunassa ja rupateltiin. Kello oli jotain puoli 11 illalla ja ajateltiin mennä nukkumaan, vihdoin.
Olin kerennyt nukkua noin puoli tuntia kuin alkoi tulemaan supistuksia. Välit olivat vielä todella harvoja, mutta olivat niin kipeitä, että niihin heräsi. En osannut nukkua, pian odotus olisi ohi ja saisin vauvani syliin, ajattelin <3
supistuksia oli tullut puoli tuntia ja halusin kotiin suihkuun ja kauratyynyllä lieventämään kipuja.(Toiveeni oli, että voisin synnyttää luomuna eli lääkkeettömästi) Pakattiin tavarat ja lähdettiin ajamaan kotiin. Kun saavuttiin kotiin, oli supistukset jo todella paljon voimakkaampia. Kauratyynystä oli todella paljon apua ja myös jumppapallo auttoi lieventämään kipuja! Viljami paineli selästä, siellä se kipu tuntui eniten.
Viljami juos mikrolla lämmittämässä koko ajan kauratyynyä. Yritti ehtiä enne kun alkaa taas seuraava supistus 😀 Kuumaa suihkuakin kokeilin, se ei ihan kauheasti auttanut.
Siinä oli tosi pitkään kärvistelty, ei enää auttanu kauratyyny kipuun , eikä enää vaa jaksanu kotona olla, niin lähdettiin KYSsille. Otettiin mukaan sairaalakassi ja turvakaukalo auton takapenkille ja Viljami lämmitti matkalle mulle kauratyynyn.
Saavuttiin sairaalalle, noin klo 6 aamulla katsottiin kohdun suun tilanne ja olin jo 7cm auki. Mut siirrettiin synnytyssaliin suoraan. Vaihdoin sairaalan vaatteet päälle ja lähdettiin kävelee sinne suuntaan. matkan aikana supisti 2 minuutin välein. Synnytyssalissa yritettiin kuunnella vauvan sykkeitä, ei meinannut mitenkään alkaa kuulumaan. Tarkoituksena oli, että olisin synnyttänyt ammeeseen. He laittoivat ammeeseen vettä valumaan. Kovasti siinä yritin olla vaikka missä asennossa. He kysy että haluanko kokeilla ilokaasua, kokeilin, mutta en osannut sitä käyttää joten jätin sen pois. Ja jatkoin ilman. Olin menossa käymää vessassa, kunnes rupes ponnistuttamaa(tai ainakin aattelin et se varmaa on sitä). katsottiin kohdun tilanne ja olin auki 9 ja puoli cm. ei mennyt kun ehkä parikyt minuuttia kun rupes ponnistuttamaan todella voimakkaammin kun aikasemmin!
Kätilö tarkisti tilanteen ja nyt olin kokonaan auki. Sit aloin ponnistamaan. Ainut pelko siinä oli se et repeän pahasti. Olin siitä aika paljon lukenut. Ponnistin ja kun ponnistin pidin Viljamista kiinni. Aina kun ponnistin laitoin kädet Viljamin niskan taakse. Aika loppuvaiheessa Viljami sanoi että ota alempaa kiinni, meinasin vissii kuristaa!(HUPSISTA :o)
Hetken kuluttua kätilö sanoi että pää näkyy jo. ´VASTA nytkö !?`ajattelin. En edes tiedä jälkikäteen ajateltuna miten on mahdollista, mutta mä nukahtelin siinä ponnistaessa välillä, noh enhä mä ollu nukkunu kun puol tuntia sinä yönä. Ponnistaminen jatkui kunnes hän syntyikin jo! Siinä hän on , meidän lapsi ja tyttö tuli <3 Emme siis selvittäneet raskausaikana ollenkaan sukupuolta, oli se ihana yllätys synnytyssalissa <3
Tirautettiin kyyneleet siinä ja sain pienen tyttäreni lämmintä ihoa vasten. Heti kun hänet siihen laitettiin, hän rupesi etsimään maitoa. Ja kohta ensimmäinen imetys oli jo ohi !
Minulle tuli nirhauma ja siihen laitettii kaksi tikkiä. Mutta en mä oikee ees tajunnu mitään, kun kattelin ja ihmettelin sitä pientä ihmettä rinnan päällä <3
Hän syntyi 26.7.18 klo 8:32! Tyttäremme painoi 3380g ja oli 48cm pitkä, päänympärys oli 32cm.
