Laitoin maanantaina 17.5 mun facebookkiin ja instagramiin päivityksen missä kerroin poistavani instagram ja facebook tilit. Tätä päätöstä olen pitkään miettinyt ja nyt tuntui oikealta tehdä se.
Ajattelin tähän postaukseen listata asioita miksi MINÄ päätin tehdä tämän ratkaisun.
Sosiaalinen media on täynnä alastomuutta. Naisia ja miehiä vähissä vaatteissa. Sekä puhumassa siitä miten se on normaalia näyttää rintojaan kaikille. On hyvin kiusallista, kun selaan puhelinta ja näytölläni vilisee puolialastomia naisia tai miehiä. Ja se on myös hyvin kiusallista omalle miehelleni. Koen että täten syyllistyn haureuden syntiin.
Sosiaalinen media tuo paineita siitä millainen minun pitäisi olla ja millaisia vaatteita tulisi käyttää tai jopa millaisia mielipiteitä minulla pitäisi olla. Sosiaalisessa mediassa en pysty olemaan oma itseni. Tuntuu että pitää aina selittää kaikesta miksi teen milläkin tavalla, vaikka ei tarvitse. Ja jos kerron miksi toimin miten toimin on aina joku joka on erimieltä. Somessa on niin helppo sanoa mitä mieltä on mistäkin asiasta. Hyvin jyrkästikkin ja jopa haukkumalla. Luulen , että suurin osa viestien lähettäjistä, ei sanoisi niin jos nähtäisiin kasvotusten.
Vertailen itseäni jatkuvasti muihin. Nään vain osan toisten elämästä ja päivästä. Näkee vain ne asiat mitkä menee hyvin, ei näytetä esim niitä heikkoja hetkiä, jolloin itsestä tuntuu siltä, että olen huono äiti kun suutun tai on vaikeaa. Laitetaan kuvia siististä kodista, nätisti leikkivistä lapsista ja hyvin voivasta äidistä joka on pirteä. Minulle tulee tällöin haikeus tai tunne että miksi meillä ei ole tuollaista, vaikka todellisuus on se, että hän on ottanut vain muutaman kuvan tietyistä hetkistä. Ja tällöin ei näy se todellisuus. Vertaan myös muiden lapsia omiin lapsiini joka on kanssa tosi huono juttu, kun lapset ovat kaikki erilaisia.
Huomaan että iltaisin uppoudun someen ja yöunet saattavat jäädä lyhyiksi. Some on hyödytöntä viihdettä. Puhelimen räpläystä. Keskittymiskyky herpaantuu, kun tulee viestejä ja kyttää että onko kukaa päivittäny mitään tai puhuuko kukaan uusimmista uutisista. Ajattelen monesti että luen Raamattua tai kirjaa, huomaankin että aikaa on mennyt puhelimella oloon aivan liikaa. Ja lukeminen jäänytkin joko kokonaan tai todella pieneksi hetkeksi. Joku saattaa illalla laittaa vaikeita kysymyksiä johon mietin vastausta jopa monta tuntia. Ja kohta tajuaa kellon olevan jo yli puolen yön.
Kaikki ei ole rakentavaa ja hyödyllistä. Somessa ajan vietto voi osittain ollakkin hyödyllistä. Voin saada vinkkejä vauvan nukkumiseen, esikoisen puhumattomuuteen tai muuta vastaavaa. Mutta koko aikainen selaaminen ja toisten seuraaminen ei ole hyödyllistä jos sitä on liikaa. Mä en rakennu hengellisesti siitä mitenkään. Olen käyttänyt aikani huonosti. Käyttänyt liikaa aikaa somessa olemiseen ja vähemmän lukemiseen tai Raamatun tutkimiseen.
Jos postaan jonkun kuvan, huomaan vähän väliä kyttääväni , että onko tykkäyksiä, kommentteja tai viestejä tullut. Haen siis jonkunlaista hyväksyntää. Jos tulee tykkäyksiä vähän saatan jopa poistaa kuvan ajatellen, että ´oliko tossa jotain vikaa?´ Huomaan myös kateutta itsessäni. ´Miksi tuolla on yli 1000 tykkäystä ja mulla vain 30`.
Huomaan, että tulee oltua ihmisiin tekemisissä enemmän somen kautta kuin fyysisesti. Toki Koronalla on varmasti myös vaikutus asiaan, mutta asiaan vaikuttaa myös se, että on vaikeampaa olla fyysisesti tekemisissä, kun niin paljon vaan laittaa viestiä puhelimen kautta.
Luulen, että isoin syy sometilejen poistamiselle oli se, että tuntui että minun pitää muuttua, että minut hyväksytään. Yritetään tavalla tai toisella saada mut hiljaiseksi, että en puhuisi Jeesuksesta mitään. Se ahdistus somesta. Miten paljon voi tunnissa saada informaatiota. Tarpeetonta ja hyödytöntä informaatiota. Ja miten vähän jääkään aikaa Raamatulle.
En tarkoita, etteikö joillakin somen käyttö olisi hallinnassa. Joillakin varmasti somen käyttö toimii. Enkä myöskään sano, että siellä on kaikki huonoja juttuja. On varmasti myös paljon hyvää, mutta itselle tämä oli oikea päätös.