Ajattelin vähän kirjoittaa tästä kolmannesta raskaudesta. Miten on sujunut ja millaisia ajatuksia tällä hetkellä on, kun laskettuun aikaan ei ole enää montaa viikkoa.
Tästä raskaudesta emme kerenneet pitkään haaveilla, kun raskauduin. Ehkä max 2kk. Olin varautunut että menisi lähemmäs vuosi kun kuopuksessa meni melkein vuosi. Mutta Jumala soi mun raskautua paljon aikasemmin.
Alkuraskaus oli vaikea yli puoleen väliin asti kovan pahoinvoinnin ja närästyksen takia. Oksensin päivittäin noin viikosta 6 viikkoon 21. Söin pääasiassa vaan salaattia ja vaaleaa leipää, kun kaikki muut teki niin pahan olon. Söin närästyslääkettä, mutta tuntui että ei siitä ollut oikeen apua. Tai jos oli, niin todella vähän.
Voin todella pahoin myös öisin. Tämä oli ihan uutta. Esikoisen ja kuopuksen raskaudessa pahoinvoinnit olivat vaan päiväsaikaan. Nukuin ekan kolmanneksen aikana tosi vähän. Oksentelin yölläkin ja oli vaan tosi paha olo, enkä pystynyt nukkumaan. Makoilin pesuhuoneen lattialla ämpärin kanssa 😀
Pahoinvoinnit helpottivat raskauden puolen välin jälkeen vihdoin. Välillä tuntui, että eikö lopu koskaan. Olin kärsimätön. Itkin paljon kun oli niin paha olo ja mikään ei auttanut. Mutta kun ne olivat ohi, tuntui niin luksukselta, kun pystyin tekemään kotitöitä ja leikkimään kuopuksen kanssa. Siivosin ja iloitsin virkeydestä. Imetin kuopusta vielä alkuraskaudessa. Arki oli silloin tosi vaikeaa kun ruuanlaitot ja vaipanvaihdot oli vaikeaa olojen kanssa. Makoilin sohvalla paljon ja en pystynyt antaa toiselle huomiota niin paljon mitä ennen. Jouduin olemaan vessassa pitkiä aikoja olojen kanssa. Siivoomiset, kodin hoito sekä lapsien kanssa oleminen jäi iltaisin miehen vastuulle.
Pääsin vasta noin raskausviikolla 20 seurakunnalle. Oli niin ihanaa päästä pitkästä aikaa! Koin todellakin hengellistä romahdusta, kun en ollut paikalla uskovien yhteydessä yli 10 viikkoon. Oli ikävä muita ja tarvitsin hengellistä ravintoa.
Puolen välin jälkeen kun olo helpotti käytiin reissuissa. Oli ihana nauttia keskiraskaudesta. Oli ilo nähdä ystäviä ja olla sosiaalinen, kun niin pitkään olin ollut vaan kotona.
Paino nousi todella hitaasti. Piti vältellä tiettyjä ruokia ja syödä pieniä annoksia närästyksen takia, josta luulen että johtuu se että ei noussut paino. Tällä hetkellä on rv 38 ja painoa on tullut koko raskausaikana 4-5 kiloa. Muissa raskauksissa tullut yli 20 kiloa 😀
Harjoitussupistuksia alkoi tulemaan noin viikolla 25. Tämäkin oli itselle uutta, koska muissa raskauksissa alkanut vasta ihan todella loppuraskaudesta.
Yöllä saa ravata 2-4 kertaa vessassa ja välillä on vaikeuksia vessassa käynnin jälkeen saada unta ja saattaa jäädä useammaksikin tunniksi hereille.
Noin viikolla 35 alkoi olemaan tuttuja oireita kuopuksen raskausajalta. Viikon kestävää päänsärkyä, verenpaineiden nousua, proteinit ja sokerit koholla. Silloin kävin synnärin vastaanotolla ettei ole vaan tulossa raskausmyrkytystä. Tehtiin verikokeita ja katsottiin vauvan käyrät ja ultrattiin. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, Jumalalle kiitos! Seurailen kotona verenpaineita ja teen virtsatestejä kotona. Ovat olleet suht hyviä. Pientä nousua, mutta sitä ei voi aina tietää mistä luvut nousevat.
Viime viikolla kuopus aloitti hoidon (11/20 syntynyt). Silloin oli eka kerta 4 vuoteen mahdollisuus olla niin pitkä pätkä kotona ja tehdä mitä vain. Rehkin hieman liikaa, kun tuli kipeitäkin supistuksia. Lepäilin ja otin lääkettä niin meni ohi. Edellee päivittäin supsitelee. Välillä tulee napakampia harjotussupistuksia. Jännittävää aikaa.
Tänään on viikkoja 37+ 2. Nyt on ollut 3 päivää närästystä. Todella kovaa närästystä. Ja myös kovaa väsymystä, varsinkin iltapäivisin. Fyysiset vaivat jo vaivaavat. Kuten selkäkivut, alamahaa vihloo. Kävelylenkit ei enää onnistu, kipu aiheutaa huimausta.
Synnytys lähenee. Odotan sitä jo innolla. Minulla on todella ihanat synnytyskokemukset tyttöjen kohdalta, toivon että voisin kokea positiivisen synnytyksen myös nyt. Haaveena olisi jos saisin synnyttää veteen. Mieli on jo kääntynyt synnytykseen ja tulevaan uuteen arkeen. Välillä mietityttää et miten tulee arki sujumaan.
Toki arkea tulee helpottamaan se että kuopus on 2 x viikossa hoidossa ja esikoinen 5 x viikossa. Saa myös pieniä lepohetkiä viikossa vauvan kanssa 🙂
Vaikka on ollut pahoinvointia ja vaivaa niin koen että olen päässyt silti suht helpolla. Mutta luulen, että fyysiset kivut ja vaivat johtuvat siitä myös, että olen ollut ennen raskautta fyysisesi huonossa kunnossa. On ollut ylipainoa ja ylensyöntiä. Varmaksihan ei voi sitä sanoa mutta luulen että osa syy siihen ollut se. Toki myös kun kantelee tollasta 12 kiloista taaperoa, niin kyllähän se lihaksiin käy 😀 Teen myös paljon käsitöitä, sekin voi tehdä selkäkipuja.
Saa laittaa kommenttia, että samaistuuko kukaan näihin oireisiin.